Tollerilla esiintyviä sairauksia
Tollereilla tunnetaan useita sairauksia, joista osan tiedetään olevan perinnöllisiä ja osaa epäillään perinnöllisiksi. Sairauksista useimmat esiintyvät myös muissa noutajaroduissa, joten tolleri ei ole muita noutajia sairaampi, mutta ei terveempikään rotu. Koiria jalostettaessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota perinnöllisiin / perinnöllisiksi epäiltäviin sairauksiin ja niiden välttämiseen. Niinpä onkin ensiarvoisen tärkeää tutkituttaa koiransa (lonkka- ja kyynärkuvaus sekä silmätarkastus, joista jäljempänä), vaikka ei suunnittelisikaan käyttävänsä sitä jalostuksessa. Lisäksi on hyvin tärkeää kertoa avoimesti koiransa mahdollisista sairauksista niin kasvattajalle kuin jalostustoimikunnallekin. Avointa linjaa noudattamalla voimme vaikuttaa jalostukseen ja edistää terveiden tollereiden syntymistä.
Luustosairaudet
LONKKANIVELDYSPLASIA (HD eli lonkkanivelen kasvuhäiriö)
Lonkkaniveldysplasiaa esiintyy tollereilla jonkin verran. Se periytyy polygeenisesti, eli siihen vaikuttaa useampi geeni. Lonkkanivelen kasvuhäiriötä on perinteisesti vastustettu röntgenkuvaamalla koirien lonkkia ja valitsemalla jalostukseen vain terveitä yksilöitä. Tutkimusten mukaan huonolonkkainen koira periyttää keskimäärin huonompia lonkkia kuin hyvälonkkainen.
Lonkkavika ei oireile varsinkaan sen lievissä asteissa. Vaikeampi lonkkavika yhdistettynä nivelrikkoon voi aiheuttaa varsinkin myöhemmällä iällä ongelmia.
Vuosituhannen vaihteessa tollereista yli joka neljännellä todettiin virallisissa luustotutkimuksissa lonkkadysplasia, eli niiden lonkkatutkimustulos oli C-E. Tämän jälkeen rodun lonkkatilanne alkoi parantua ja 10 vuotta vuosituhannen vaihtumisen jälkeen enää vain noin joka kuudennen tollerin lonkkalausunto oli C-E. Vuosittaiset vaihtelut lonkkatulosten jakaumissa on suuria, joten yksittäisiä vuosia tarkastelemalla on vaikea sanoa, onko rodun lonkkadysplasiatilanne parantumassa vai huonontumassa
Lonkkaniveldysplasia luokitellaan seuraavasti:
A - dysplasia vapaa
B - rajatapaus
C - lievä dysplasia
D - Keskivaikea dysplasia
E - Vaikea-asteinen dysplasia
----
KYYNÄRNIVELEN DYSPLASIA (ED)
Yleisnimityksellä kyynärnivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) tarkoitetaan useita erityyppisiä kasvuhäiriöitä kyynärnivelessä. Sen eri muotoja ovat sisemmän varislisäkkeen pirstaloituminen, olkaluun nivelnastan sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke. Kyynärnivelen inkongruenssia eli nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi.
Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4-7 kuukauden iässä. Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon jälkeen. Ontuminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista. Toisinaan kasvuhäiriö on molemmissa kyynärnivelissä, vaikka koira ontuu vain toista jalkaa. Usein oireet huomataan vasta aikuisiällä ja silloin oireiden syyksi paljastuu yleensä kasvuhäiriön seurauksena kehittynyt nivelrikko.
Kyynärnivelen nivelrikko invalidisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko, koska koiran painosta noin 60 % on etuosalla.
Jalostukseen käytettävien koirien kyynärät tulee kuvata kyynärniveldysplasian poiskartoittamiseksi ja muidenkin kuin jalostuskoirien kyynärnivelten kuvaamista suositellaan.
Kyynärniveldysplasia on rodussamme harvinainen.
Arvosteluasteikko on seuraava:
0 - Normaalit kyynärnivelet
1 - Lievät muutokset
2 - Kohtalaiset muutokset
3 - Voimakkaat muutokset
----
SELKÄSAIRAUDET
Tollereilla esiintyy selkäsairauksia, joista yleisin on välilevytyrä. Yksittäistapauksina tiedetään esiintyvän myös muun muassa spondyloosia ja lumbosakraalistenoosia. Selkäsairauksiin voidaan laskea myös degeneratiivinen myelopatia (DM).
Välilevykalkkeumien tiedetään altistavan välilevytyrille. Sairaus on nimeltään IVDD (intervertebral disc disease).
Perinnöllisiä silmäsairauksia
PRA (progressiivinen retinaali atrofia eli verkkokalvon etenevä surkastuma)
PRA periytyy resessiivisesti yhden autosomaalisen geenin välityksellä, mikä tarkoittaa, että sairaan koiran molemmat vanhemmat ovat geenin kantajia. PRA on sairaus, joka aiheuttaa molempien silmien verkkokalvojen surkastumisen, mikä johtaa lopulta koiran sokeutumiseen. Ensimmäisinä oireina ovat koiran hämäräsokeus sekä näkökentän kaventuminen siten, että koira näkee vain suoraan eteensä. Oireiden alkamisikä ja taudin eteneminen vaihtelevat suuresti. Tavallisimmin PRA huomataan 5-7 vuoden ikäisissä tollereissa, mutta sairaus voi puhjeta myös aikaisemmin. Koiran näkökyky alkaa kuitenkin heiketä useimmiten vasta 5-10 vuoden iässä.
PRA:han ei ole hoitoa, mutta tutussa ympäristössä sokea koira voi pärjätä erittäin hyvin. Diagnoosi tehdään yleensä silmänpohjan oftalmoskooppisessa tutkimuksessa. Verkkokalvon sähköisessä tutkimuksessa (ERG) voidaan havaita muutoksia näköhermosoluissa jo ennen oftalmoskooppisessa tutkimuksessa nähtäviä selviä verkkokalvon rappeutumamuutoksia.
PRA-statuksen selvittämiseksi on olemassa geenitesti, jonka avulla pystytään selvittämään jokaisen tollerin kohdalla, onko koira PRA:n suhteen terve , kantaja tai-sairas.
Viimeisen 15 vuoden aikana syntyneistä koirista kaikkiaan kolmella tollerilla on todettu PRA silmäpeilauksessa ja toistaiseksi viimeisin näistä tuli ilmi vuonna 2013 syntyneellä tollerilla. Valtaosa kasvattajista PRA-geenitestaa jalostuskoirat tai käyttää jalostukseen PRA-terveiksi testattujen vanhempien jälkeläisiä. Geenitestin tullessa markkinoille tollereista noin puolet olivat geneettisesti terveitä. Sittemmin terveiden osuus on maailmanlaajuisesti noussut arviolta 70 prosenttiin.
----
VERKKOKALVON KEHITYSHÄIRIÖ (RD)
Perinnöllinen verkkokalvon kehityshäiriö (retinal dysplasia, RD) jaetaan kolmeen muotoon. Lievimmässä, multifokaalissa RD:ssä (mRD) muutokset ovat pieniä, yksittäisiä tai lukuisia poimuja verkkokalvolla. Muutokset pysyvät yleensä ennallaan ja niiden merkitys koiralle on hyvin vähäinen. Geograafisessa RD:ssä (gRD) muutos on laajempi ja yleensä melko keskellä silmänpohjaa, jolloin sillä voi olla vaikutusta näkökykyyn. Muutokseen liittyy myös paikallista verkkokalvon ohentumista ja joskus myös irtaumaa. Vakavin muoto (ns. totaali RD, tRD) on onneksi harvinaisin. Siinä verkkokalvon kehitys on jäänyt merkittävästi kesken eikä se ole kiinnittynyt normaaliin paikkaansa. Silmä on sokea ja siinä on usein muitakin kehityshäiriöitä.
RD:tä esiintyy tollereilla vain yksittäistapauksina.
----
HARMAAKAIHI ( HC)
Perinnöllinen harmaakaihi samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssi samentuu täydellisesti. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn. Edennyt kaihi aiheuttaa silmän sisäistä suonikalvontulehdusta ja voi siten olla koiralle kivulias sairaus.
Kaihi voi olla perinnöllinen tai ei-perinnöllinen, synnynnäinen tai hankittu. Esimerkkinä hankitusta kataraktasta on sokeritautiin liittyvä, usein hyvin nopeasti täydelliseksi kaihiksi kehittyvä diabeettinen katarakta. Muita esimerkkejä hankitusta kaihista ovat esimerkiksi vanhuuden kaihi ja tapaturman seurauksena kehittynyt kaihi. Ns. nukleaariskleroosi (ei luokitella kaihiksi) on normaaliin ikääntymiseen liittyvä muutos, jossa linssin ydin tiivistyessään muuttuu ’opaalinharmaaksi'. Muutoksella ei ole merkittävää vaikutusta näkökykyyn.
Perinnöllisen kaihin etenemistä ei voida hidastaa lääkityksellä, mutta se voidaan poistaa leikkauksella.
Tollereilla kaihia esiintyy yksittäisiänä tapauksina.
----
YLIMÄÄRÄISET RIPSET JA PUUTTEELLINEN KYYNELKANAVAN AUKKO
Ylimääräisten ripsien (distichiasis ja ektooppinen cilia) karvatuppi sijaitsee luomirauhasessa tai sen vieressä. Distichiasiksessa, joka on näistä lievempi, karva kasvaa ulos luomen vapaasta reunasta. Oireet riippuvat karvan paksuudesta ja kasvusuunnasta. Ohuet, ulospäin suuntautuvat karvat aiheuttavat tuskin lainkaan oireita, paksummat ja silmän pintaan osuvat karvat sitä vastoin voivat aiheuttaa eriasteisia ärsytysoireita: lievää vuotamista ja räpyttelyä tai voimakkaampia kipuoireita ja jopa sarveiskalvovaurioita. Ripsiä voi irrota ja kasvaa takaisin karvan vaihtumisen yhteydessä.
Ektooppinen cilia kasvaa luomen sisäpinnan sidekalvon läpi ja aiheuttaa lähes aina voimakkaat kipuoireet (siristys, hankaaminen ja vetistys) ja sarveiskalvovaurioita.
Atresia Punctae on synnynnäinen kehityshäiriö, jossa ala- ja/tai yläluomen kyynelkanavan aukko puuttuu tai on selvästi normaalia pienempi. Jos kyynelkanavan aukko puuttuu alaluomesta, tyypillinen oire on normaalia runsaampi kyynelehtiminen. Hoitona on tarvittaessa aukon kirurginen avaus.
Distichiasis on ollut jo pitkään tollerien yleisin silmätutkimuslöydös. Tolleria pidetäänkin sairauden suhteen tyyppirotuna. Tilastojen mukaan distichiasista esiintyy reilulla 10 %:lla tutkituista tollereista.
Puutteellisia kyynelkanavan aukkoja on löydetty tollereilta silmäpeilauksissa lähes vuosittain aina 2000-luvun alkupuolelta asti. Niiden määrä on vakiintunut 3 %:n tasolle eli kyse ei ole kovin yleisestä kehityshäiriöstä, mutta selvästikin se on yksi rodun perinnöllisistä silmävaivoista.
Yleisimmät autoimmuunisairaudet
Autoimmuunisairauksissa elimistön oma puolustusjärjestelmä alkaa virheellisesti hyökätä omia kudoksia vastaan. Autoimmuunireaktio voi kohdistua mm. keskushermostoon, ihoon tai sisäelimiin. Se voi myös olla ns. systeeminen, jolloin kohteita on samanaikaisesti useampia.
Sairastuneet koirat ovat useasti nuoria, enintään muutaman vuoden ikäisiä, mutta siitä huolimatta koira voi missä tahansa ikävaiheessa saada autoimmuunisairausdiagnoosin. Lisäksi on mahdollista, että sama koira sairastuu useaan erityyppiseen autoimmuunisairauteen elämänsä aikana.
Oireet voivat olla akuutteja, kroonisia tai jaksottaisia. Hoitamattomina useimmat tollereilla esiintyvät autoimmuunitaudit ovat koiralle kivuliaita ja saattavat johtaa jopa koiran kuolemaan, mutta sopivan lääkityksen löydyttyä koira pystyy useimmiten elämään lähes täysipainoista harrastuskoiran elämää.
Näiden sairauksien periytyvyys on edelleen hämärän peitossa, mutta ilmeisesti alttius sairauden saamiseen periytyy. Oletuksen mukaan tollereilla on jokin immunologinen heikkous, joka voi johtaa sairauden puhkeamiseen. Ympäristöntekijöilläkin ilmeisesti on oma osuutensa sairauden puhkeamiseen. Siksi erilaiset stressitilanteet voivat laukaista sairauden. Puhtaita linjoja ei ole.
Kennelliiton nykyisten antidoping-sääntöjen takia jatkuvalla lääkityksellä (pois lukien kilpirauhaslääkitys ja muutamat muut lääkkeet, joihin on haettavissa poikkeuslupa) oleva koira ei kuitenkaan saa osallistua virallisiin näyttelyihin eikä kilpailuihin.
Autoimmuunisairaudesta, kuten kaikista muistakin vakavista perinnöllisiksi epäillyistä sairauksista, toivotaan aina ilmoitettavan kasvattajalle sekä jalostustoimikunnalle.
----
SRMA (Steroid Responsive Meningitis-Arteritis) eli aivokalvontulehdus
Steriilin aivokalvontulehduksen oireet alkavat usein äkillisesti ja ensimmäiseksi omistajat laittavat merkille, että koira on vaisu ja kivuliaanoloinen. Sen oireita ovat myös kuume, niskajäykkyys, jäykät liikkeet sekä syömis- ja juomisvaikeudet. Koira saattaa ulahtaa kivusta noustessaan ja ponnistaessaan. Pään taaksepäin tai etujalkojen väliin taivuttaminen aiheuttaa kovaa kipua.
Sairaus puhkeaa useimmiten noin 6–24 kuukauden ikäisillä tollereilla, mutta se voi puhjeta yhtä lailla aiemmin kuin myöhemminkin. Sairaus voidaan todeta selkäydinnestenäytteestä, joskin diagnoosi saatetaan tehdä myös pelkästään oireiden ja muiden sairauksien poissuljennan avulla. Mikäli koiran oireiden nähdään helpottavan nopeasti kortisonihoidon alettua, voidaan SRMA-diagnoosia pitää entistä varmempana. Toipumisennustetta parantaa merkittävästi sairauden nopea diagnosointi ja lääkityksen aloitus.
Tolleriharrastajien keskuudessa käytettiin aiemmin lyhennettä A/M. Sairauden suomenkielinen nimi ei ole vakiintunut, vaan siihen viitataan muun muassa termein aseptinen aivokalvontulehdus, aseptinen meningiitti, steroidiresponsiivinen aivokalvontulehdus (tai meningiittiarteriitti) ja juveniili meningiitti.
----
IMRD/IMPA (Moniniveltulehdus/Immuunivälitteinen polyartriitti)
Moniniveltulehdukseen sairastuvat koirat ovat usein aikuisia yksilöitä. Oireisiin kuuluvat kivusta johtuva ontuminen, levon jälkeinen jäykkyys, mikä voi näkyä vaikeutena nousta makuulta ylös, ja liikkumishaluttomuus. Usein esiintyy myös turvotusta tulehtuneen nivelen alueella ja joskus koiralla saattaa olla selittämätöntä kuumetta.
Moniniveltulehdus diagnosoidaan tyypillisten oireiden, nivelnestenäytteen sekä verikokeilla todettujen ns. tumavasta-aineiden (ANA-testi) avulla. Negatiivinen ANA-testin tulos ei kuitenkaan poissulje moniniveltulehduksen mahdollisuutta. Moniniveltulehduksen hoitona käytetään immunosupressiivista lääkitystä, minä useimmiten toimii kortisoni.
----
TOLLARSJUKA
Uppsalan yliopistossa Ruotsissa käynnistyi vuonna 2002 projekti, joka jatkuu yhä ja jossa on kuluneiden vuosien aikana pyritty selvittämään sekä ns. Tollarsjukanin kliinistä kuvaa, diagnosointimenetelmiä, hoitovastetta että myös genetiikkaa sairauden takana. Toisin kuin aiemmassa autoimmuunisairauksia käsitelleessä kirjallisuudessa Helene Hamlinin johtama tutkimusryhmä on päätynyt nimittämään sairauskompleksia, joka voi yksilöstä riippuen esiintyä joko steriilinä aivokalvontulehduksena tai immuunivälitteisenä moniniveltulehduksena, yhteisnimityksellä ”tollarsjuka” (”tolleritauti”).
Tollarsjukanin tarkkaa esiintyvyyttä suomalaisissa tollereissa ei tiedetä. Novascotiannoutajat ry:n uudistettuun terveyskyselyyn saatiin vuoden 2019 aikana vastaukset noin 350 tollerista. Tässä otoksessa SRMA:ta esiintyi 2,5 %:lla vastaajien koirista ja IMRD:tä hieman vähemmän. Muutamalla koiralla sairaus alkoi SRMA:na, mutta myöhemmin mukaan tuli myös IMRD:lle tyypillisiä oireita.
----
ADDISONIN TAUTI (hypoadrenokortikoidismi)
Addisonin tauti tarkoittaa lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminnasta johtuvaa tautitilaa, jonka seurauksena elimistön energiankäytön kannalta elintärkeän glukoosin aineenvaihdunta häiriintyy. Oireita ovat väsyminen, ruokahaluttomuus sekä oksentelu ja ripuli. Stressi pahentaa usein oireita, mutta oireiden voimakkuus vaihtelee yksilöittäin.
Addisonin taudin diagnosointia voi edeltää pitkäkin jakso, jolloin koiralla on satunnaisesti em. oireita, mutta jolloin eläinlääkäri ei vielä osaa epäillä tätä sairautta. Joskus taas oireet puhkeavat äkillisesti ja hyvin voimakkaina. Tällöin puhutaan ns. Addisonin kriisistä, joka on hoitamattomana koiran henkeä uhkaava tila. Addisonin kriisiin joutuneella koiralla voi olla heikko pulssi, alilämpöisyyttä, kuivumista, oksentelua, tärinää ja vapinaa sekä joskus tajunnantason muutoksia.
Addison-diagnoosin saanut koira voi usein elää normaalia elämää lääkityksen avulla, mutta stressitilanteissa lääkityksen, jona yleensä käytetään kortisonia, tasoa saatetaan joutua nostamaan.
Novascotiannoutajat voivat sairastua myös ns. nuoruusiän Addisoniin (JADD, Juvenile Addison’s disease), jota ei tiedetä esiintyvän millään muulla rodulla. Sairastuvat yksilöt ovat tyypillisesti noin viisikuisia, mutta sitä voi esiintyä aina kahdeksanviikkoisesta pennusta yhden vuoden ikään asti. Tähän Addisonin muotoon on olemassa geenitesti.
Yhdistykselle tehtyjen sairausilmoitusten perusteella voidaan todeta, että aikuistyypin Addisonia todetaan tollereilla satunnaisesti. Tollerit eivät ole sen suhteen riskirotu.
----
KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINTA (hypotyreoosi)
Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet kehittyvät, kun noin 75 % kilpirauhaskudoksesta on tuhoutunut, joten sairaus on voinut olla olemassa kuukausia tai vuosia ennen oireiden puhkeamista. Riskirotujen yksilöt voivat sairastua muita nuorempina, mutta vajaatoiminta on harvinainen alle kahden vuoden ikäisillä koirilla. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat moninaiset. Yleisiempiä ovat uneliaisuus, lihavuus ja liikunnan siedon aleneminen. Lähes yhtä paljon esiintyy iho-oireita, kuten karvapeitteen ohenemista, kaljuutta ja huonokuntoisuutta sekä ihon tummumista, seborreaa ja pinnallisia ihotulehduksia. Joskus esiintyy myös hermostollisia, silmiin, sydämen toimintaan, käyttäytymiseen, lisääntymiseen tai ruuansulatuskanavan toimintaan liittyviä oireita. Kilpirauhasen vajaatoiminta todetaan verikokeella ja sen hoitona käytetään elinikäistä lääkitystä.
----
SLE (Systemic Lupus Erythematosis)
SLE:n oireet muistuttavat osittain moniniveltulehdusta, sillä sen tyypillisimpiä oireita ovat ontuminen ja muut niveloireet, mutta niiden lisäksi koiralla todetaan oireita myös vähintään yhdessä muussa elimessä. Useimmiten niveloireiden lisäksi todetaankin iho-oireita kirsun tai korvien alueella. Sairastuneiden koirien kunto saattaa aaltoilla: toisinaan on oireettomia aikoja ja toisinaan oireet taas ryöpsähtävät esiin. Joskus SLE:hen voi kuulua myös verenkuvamuutoksia, kuten anemiaa (AIHA) tai verihiutaleiden niukkuutta (trombosytopeniaa), jolloin koiralla voi olla väsymystä ja verenvuotoa. Koiralla saattaa olla myös munuaisperäisiä oireita, jolloin sairauden ennuste on usein huonompi. Sairaus voi olla vaikeasti diagnosoitavissa ja se todetaan useasti muiden sairauksien poissuljennan jälkeen. SLE:n ja SLE-tyyppisen moniniveltulehduksen diagnosoinnissa käytetään apuna ns. ANA-testiä. SLE:tä hoidetaan kortisonilla sekä mahdollisesti muilla lääkkeillä taudinkuvasta riippuen.
Muita sairauksia
DEGENERATIIVINEN ENKEFALOPATIA, DE on neurologinen sairaus, johon liittyy tyypillisesti unihäiriöoireita sekä tietyn aivoalueen, häntätumakkeen, kuolio. Häntätumakkeen tuhoutumisesta seuraa usein motorisia ongelmia, joiden lisäksi sairastuneilla koirilla on oppimis- ja/tai keskittymisvaikeuksia. Motoriset ongelmat ilmenevät esimerkiksi hyppäämisvaikeuksina, holtittomina liikkeinä tai kömpelyytenä. Sairaus on luonteeltaan etenevä ja sairaudella on usein kohtalokkaat seuraukset. Siihen ei ole olemassa lääkehoitoa. Degeneratiivinen enkefalopatia diagnosoidaan magneettikuvista, missä näkyy sairaudelle tyypilliset muutokset aivoissa. Sairaus periytyy autosomaalisesti resessiivisesti ja siihen on olemassa geenitesti.
----
EPILEPSIA
Perinnöllinen epilepsia voi puhjeta missä iässä vaan, mutta tyypillisesti sairastunut koira on nuori aikuinen yksilö. Epilepsiaa sairastava koira saa tuntemattomasta syystä johtuvia, toistuvia kouristus- ja/tai poissaolokohtauksia. Epilepsiakohtauksen aikaiset oireet sekä kohtausten ilmenemistaajuus ovat koirakohtaisia. Kouristuskohtausten takana voi olla myös esimerkiksi aivokasvain tai vaikka tietyntyyppinen maksasairaus, joten epilepsian diagnosointiin kuuluu olennaisena osana muiden sairauksien poissulku. Epilepsiaa ei voida lääkityksellä parantaa, mutta niillä voidaan usein pitää tauti hallinnassa.
Idiopaattinen epilepsia on vakava perinnöllinen sairaus. Kohtausten alkamiseen vaikuttavat usein ympäristötekijät, joten esimerkiksi stressi voi toimia kohtausten laukaisijana.
----
ATOPIA JA ALLERGIA
Atopia on elinikäinen vaiva, joka on yleensä kontrolloitavissa, muttei parannettavissa. Ruoka-aineallergia on koiralla atopiaa huomattavasti harvinaisempaa. Atopia on tyypillisesti nuoren aikuisen koiran sairaus, ja oireet alkavat suurimmalla osalla atoopikoista 6 kk – 3 vuoden iässä.
Atopia on koiran yleisin ihosairaus. Atopialle tyypillistä on, että oireet helpottuvat ja pahenevat kausittaisesti ainakin sairauden alkuvaiheessa. Atooppinen iho kutisee, minkä seurauksena koira pahimmillaan raapii ihonsa rikki. Turkki on hilseilevä ja huonokuntoinen sekä ohut tai jopa paikoin kalju. Muutokset paikallistuvat naamaan (huulet ja silmien ympärys), korviin, tassuihin, jalkoihin, leukaan ja vatsan alle (kainalot ja nivuset). Joillakin koirilla jatkuva kutina aiheuttaa myös käyttäytymisen muutoksia, esim. ärtyisyyttä. Toistuvat korvatulehdukset ovat eräs tavallisimmista atoopikon iho-oireista. Jos koiralla on atopiadiagnoosin tekemistä puoltavat oireet, koiralle tehdään joko ihotesti tai verestä voidaan etsiä allergiavasta-aineita.
Teveyskyselyn vastauksissa syksyllä 2020 5 % yli 350 tollerista oli todettu atopia tai allergia. 20 % vastauksista mainittiin, ettei koiralle sovi kuin jokin tietty ruoka ja/tai että niillä esiintyy atooppisille koirille tyypillisiä ihotulehduksia.
----
SYÖPÄ JA KASVAIMET
Tollereilla todetaan monentyyppisiä kasvainsairauksia, mutta tähän asti sitä ei ole pidetty rotuna, jossa niitä esiintyisi poikkeuksellisen paljon. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella vaikuttaisi kuitenkin siltä, että rotu on keskimääräistä alttiimpi saamaan tietyntyyppisiä ihokasvaimia ja Agrian vakuutusdatan mukaan tollereilla esiintyy lymfoomaa eli imusolmukesyöpää enemmän verrattuna muihin rotuihin. KoiraNetin kuolinsyytilastoissa on myös sisäelinkasvaimet merkittävässä roolissa. Nisäkasvaimia esiintyy jonkin verran narttukoirilla.
----
Muita tollereilla esiintyviä yksittäisiä sairauksia ovat esimerkiksi sydänviat, maksa- ja munuaissairaudet sekä chondrodysplasia eli luuston kehityshäiriö (kääpiökasvuisuus).