Ohjeita uroksen omistajalle
Onko minulla jalostusuros?
Harvoin uroskoiran hankkiva harrastaja etsii jalostuskoiraa. Koira hankitaan harrastus- tai metsästyskoiraksi tai vain seuraksi ja lenkkikaveriksi. Jos omistaja sitten innostuu harrastamaan, koira saa tuloksia ja osoittautuu terveeksi, saatetaan sitä kysyä jalostukseen.
Ensimmäiseksi on hyvä pohtia, onko uroksesi luonteeltaan ja terveydeltään pentueen arvoinen ja olisitko itse valmis ottamaan sen jälkeläisen. Pelkkä omistajan oma arvio ei riitä, vaan koiran pitäisi myös näkyä jossain. Rodun kannalta olisi tärkeää, että yhä useampaa urosta käytettäisiin näyttelyissä, rodunomaisissa kokeissa, MH-luonnekuvauksessa sekä virallisissa terveystutkimuksissa ja niitä geenitestattaisiin. Näin saisimme lisää potentiaalisia jalostusuroksia, mikä olisi tärkeää rodun monimuotoisuuden takaamiseksi. Myös koiran sukutaulu ja lähisukulaiset vaikuttavat siihen, onko uros jalostusmielessä kiinnostava.
Jalostus ei kuitenkaan ole pelkkää sukutauluihin ja näyttely-, koe- tai terveystuloksiin tuijottamista. Vaikka uros olisi komea ja menestynyt kokeissa, mutta sillä on aggressiivinen tai arka luonne tai esimerkiksi allergia, kannattaa miettiä tarkkaan, antaako urostaan yhdellekään nartulle. Haluaisiko itse samanlaisen koiran uudelleen? Kannattaa myös selvittää uroksen suvussa ilmeneviä muita sairauksia, jotka eivät näy jalostustietojärjestelmässä. Vaikka kasvattajat tekevät urosvalinnat itsenäisesti, on hyvä muistaa, että myös uroksen omistajalla on suuri vastuu rodusta; rodun terveydestä sekä sen kehittämisestä. Uroksen omistaja on myös vastuussa pennun omistajille, jos hän jättää kertomatta nartun omistajalle uroksen huonot puolet, sairaudet, yms. Uroksen omistaja päättää, millaisille nartuille, kenelle kasvattajalle ja kuinka usein urostaan antaa.
Milloin urosta voi käyttää jalostukseen?
Urosta voi käyttää jalostukseen aikaisintaan 2-vuotiaana virallisten PEVISA-tutkimusten jälkeen. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että vanhemmasta koirasta tietoa on enemmän niin luonteesta kuin terveydestäkin. Maltti on siis valttia, sillä uros pystyy astumaan useita vuosia.
Terveystutkimukset voi tehdä, kun koira täyttää vuoden. Pakollisia tutkimuksia ovat lonkkien ja kyynärien kuvaaminen ja silmien peilaaminen. Tollereilla on yleistynyt myös selän kuvaaminen ja usein myös polvet tutkitaan. Pakollisia geenitestejä jalostuskoiralle on PRA ja DE. Geenitestaus saattaa lisätä uroksen kiinnostavuutta ja usein kannattaakin ottaa esim. VGL:ltä tolleripaneeli, mikä sisältää laajasti geenitestejä. Osa koirasi geenitesteistä saattaa olla tiedossa vanhempien perusteella. Tämän tiedon saat parhaiten koirasi kasvattajalta.
Oma koira on kaikille se paras ja ihanin, mutta puolueeton tieto koiran luonteesta on jalostuskoiralle tärkeää. Lisätietoa koiran luonteesta saa MH-kuvauksesta tai luonnetestistä. MH-kuvaukseen koiran voi viedä aikaisintaan 18 kk iässä. Luonnetestiin koiran voi viedä aikaisintaan 2-vuotiaana. Yhdistys on tehnyt tollereille MH- ja LT-ihanneprofiilin, mitä vasten voi peilata oman koiran tuloksia.
Tolleri on noutaja ja kasvattajien tulisi pyrkiä vaalimaan noutajan ominaisuuksia rodussa. Näitä ominaisuuksia pääsee parhaiten testaamaan noutajien taipumuskokeessa ja käytännön metsästyksessä.
Yhdistys suosittelee myös vähintään yhtä näyttelykäyntiä, missä saa arvion koiran rakenteesta ja liikkeistä. Terve rakenne on jalostuskoiralle tärkeää.
Yhdistys suosittelee urokselle korkeintaan kolmea pentuetta, kunnes ensimmäiset Suomessa syntyneet pennut ovat yli puolitoistavuotiaita ja kaikista syntyneistä pennuista vähintään puolet on terveystutkittu (lonkat, kyynärät ja silmät). Jälkeläisnäyttö on ainoa, millä koiran jalostusarvoa voidaan mitata. Jos koiraa käytetään runsaasti jalostukseen lyhyen ajan sisällä ja se periyttääkin jotain sairautta poikkeuksellisen paljon, on vahinko jo tapahtunut, kun pentueita on jo useita. Nämä jälkeläiset vähentävät myöskin tulevaisuuden jalostusmateriaalia, sillä ne kuuluvat riskisukuun.
Paperityöt ja rekisteröinti
Astutussopimus tehdään aina kirjallisena ja helpoiten se käy Kennelliiton lomakkeella. Yleisin käytäntö on, että astutushetkellä nartun omistaja maksaa ns. hyppymaksun ja samansuuruinen summa maksetaan jokaisesta elinkelpoisesta noin 3 viikon ikäisestä pennusta. Uroksen omistaja allekirjoittaa pentueilmoituksen tai hyväksyy pentueen sähköisesti Kennelliiton OmaKoira -järjestelmässä, kun astutusmaksu on kokonaisuudessaan maksettu.
Jalostustoimikunta auttaa myös uroksen omistajia jalostukseen liittyvissä asioissa. Suunnitellusta yhdistelmästä nartun tai uroksen omistaja voi tehdä jalostustiedustelun jalostustoimikunnalle. Jalostustiedustelussa toimikunta käy läpi tiedossa olevat yhdistelmän riskit ja ilmoittaa niistä kyselyn tekijälle.
Jalostustoimikunnalle tulee silloin tällöin ilmoituksia uroksista, joille toivotaan jälkeläisiä. Jalostustoimikunta kerää näitä tietoja, mutta varsinaista julkista uroslistaa ei ole. Facebookissa on ryhmä (Suomen novascotiannoutajat - jalostusuroslista), minne halukkaat voivat ilmoittaa koiransa tiedot.
Tutustu tollereiden PEVISA-ehtoihin ja jalostussuosituksiin.
Lisätietoa geenitesteistä.