Jalostussuositukset

Lonkkanivelen kasvuhäiriö (dysplasia)

Jalostukseen käytetään lonkiltaan terveitä, dysplasiavapaita yksilöitä (lonkat A tai B).

Poikkeus: C-lonkkainen koira tulee yhdistää joko A-lonkkaiseen koiraan, jonka oma indeksi on vähintään 100, tai yhdistelmän lonkkaindeksien keskiarvo on oltava vähintään 100.

Peruste: Lonkkavikaa esiintyy n. viidesosalla tollereista. Näillä rajoituksilla pyritään edistämään tollereiden lonkkaterveyttä ja estämään vakavampien muotojen esiintymistä. Oireettomien C-lonkkaisten käyttö on perusteltua monimuotoisuuden ylläpitämiseksi sellaisten koirien kohdalla, joilla on rodun keskivertoa enemmän annettavaa rodulle.

Kyynärniveldysplasia

Jalostukseen käytetään kyynäriltään terveitä yksilöitä (kyynärät 0/0). Koiraa, jonka kyynärissä on lievät muutokset (1/1 tai 0/1) voidaan käyttää jalostukseen harkiten ja valiten sille kyynäriltään terve kumppani.

Peruste: Tollereilla on hyvä kyynärnivelterveys yleisesti. Kyynärniveldysplasia on usein vakava jo melko lievänäkin, joten kyynärien kuvaus ja suositusten noudattaminen on tärkeää, jotta tilanne pysyisi yhtä hyvänä.

PRA: PRA-testaamattomalle koiralle sallitaan yksi pentue. Vähintään toisen pentueen vanhemmista on oltava A-tyyppiä. Koiran tulee olla geenitestattu viimeistään toisen pentueen kohdalla, jos PRA-status ei ole muuten yksiselitteisesti tiedossa.

Peruste: PRA-sairas koira lähes aina sokeutuu vanhemmiten, joskus jo nuorena. Tollereilla sairauden geeniä esiintyy erittäin paljon, mutta tämän sairauden voi täysin estää geenitestaamalla jalostuskoirat. Koiralle sallitaan yksi pentue, vaikka sen PRA-status ei ole tiedossa. Tällöin jalostuskumppanin pitää olla A-tyyppiä. Jalostustoimikunta kuitenkin suosittelee PRA-geenitestaamista ennen koiran jalostuskäyttöä. Jos testaamattomien koirien jalostuskäyttö yleistyy, jää PRA-B -koiria käyttämättä jalostukseen ja PRA-A tyyppisiä saatetaan käyttää liikaa. Monimuotoisuuden kannalta on olennaista, että PRA-kantajia käytetään jalostukseen, eikä PRA-A -koiria ylisuosita jalostuksessa.

Autoimmuunisairaudet, epilepsia ja muut vakavat perinnölliset sairaudet

Ei jalostukseen: Koiralla itsellään tai sen kahdella tai useammalla lähisukulaisella (vanhemmalla, jälkeläisellä tai täyssisarella) on vakava perinnöllinen tai perinnölliseksi epäilty sairaus, esim. autoimmuuni meningiitti, SLE, addisonin tauti, tollarsjuka.

Poikkeus: Yllä oleva ohjeistus ei päde, jos ko. sairauteen on olemassa geenitesti ja jalostukseen käytettävä koira on geenitestattu sairauden suhteen terveeksi / kantajaksi. Tällaisia sairauksia on esimerkiksi Degeneratiivinen Myelopatia (DM), nuoruusajan Addisonin tauti (JADD) ja Degeneratiivinen Enkefalopatia (DE)

Vaatimus: Kantajalle tulee käyttää geneettisesti terveeksi osoitettua kumppania (pois lukien ulkonäköön vaikuttavat testit, kuten buff-geenitesti).

Vaatimus: DE-testaamattomalle koiralle sallitaan yksi pentue. Vähintään toisen pentueen vanhemmista on oltava tyyppiä clear. Koiran tulee olla geenitestattu viimeistään toisen pentueen kohdalla, jos DE-status ei ole muuten yksiselitteisesti tiedossa. Voimassa vuoden 2023 alusta.

Poikkeus: Kondrodystrofian ja välilevyjen rappeuman (IVDD) geenitesti (CDDY). Ensisijaisesti suositellaan geenitestaamista, jotta saamme kartoitettua rodun tilannetta mutaation levinneisyyden suhteen. Koiria, joista kumpikin omaa kaksi mutaatiota, ei suositella yhdistettävän.

Peruste: Tollerilla esiintyy keskimääräistä enemmän autoimmuunisairauksia. Näitä on useita, eikä niihin ei ole yhtä poikkeusta lukuunottamatta geenitestejä, jolloin ainoiksi sairauden vähentämiskeinoiksi tulevat jalostusvalinnat. Yhdistämällä vähäriskisiä sukuja, sairauksien levinneisyyttä ja esiintymistä voidaan hillitä. Niitä puolestaan ei pystytä tekemään, ellei sairastuneista koirista ole saatavilla avoimesti tietoa. 

Sama pätee muihin vakaviin sairauksiin. Osaa esiintyy tollereilla vähän, jolloin koiraa, jonka suvussa sitä esiintyy, olisi erityisen tärkeä yhdistää sukuun, jossa sitä ei esiinny. Näin saadaan jatkossa vähennettyä tai jopa poistettua lähes kokonaan harvinaisempia sairauksia.

Kasvattajille voi tulla kiusaus olla testamatta jalostuskoiriaan joidenkin testien osalta, jolloin ei tarvitsisi noudattaa ”kantajalle vain terveeksi testattu partneri.”-kohtaa. Tämä on lyhytnäköistä ja voi johtaa sairaisiin pentuihin. Kantajiksi jo testatuille löytyy entistä huonommin sopivia partnereita testaamattomuuden seurauksena.

CDDY-testi on vielä uusi ja sen merkitys tulee paremmin esille vasta muutamien koirasukupolvien aikana. Tärkeää olisi saada lisää testattuja koiria, jotta geeniin liittyvän IVDD-selkäsairauden esiintyvyyttä saadaan tarkemmin esille. Selkäsairauksia esiintyy tollereilla jonkin verran.

ASTUTUS JA SYNNYTYS

Käytetään jalostukseen koiria jotka lisääntyvät luonnollisesti; narttuja, joilla on selkeät kiimat, jotka antavat astua normaalisti ja ovat hyviä emoja, ja uroksia jotka astuvat normaalisti ja joilla on hyvä sukupuolivietti.

Keinosiemennystä ei suositella käytettävän muutoin kuin esim. pitkän välimatkan vuoksi. Luonnollisen astutuksen epäonnistuessa keinosiemennykseen ei tule ryhtyä.

Ei jalostukseen:

• Uros, joka ei kykene astumaan luonnollisesti.
• Kahdesti sektioitu narttu, tämän jalostukseen käytettävien jälkeläisten osalta on tehtävä seurantaa.
• Narttu, joka ensimmäisen pentueensa kohdalla ilman syytä ei kykene synnyttämään luonnollisesti tai huolehtimaan normaalisti jälkeläisistään.

Peruste: Kasvattajien tulisi aina kiinnittää huomiota astutusten ja synnytysten helppouteen ja jälkeläisten hoidon tasoon jalostuskoirissaan. Luonnollinen lisääntyminen on yksi rodun elinvoimaisuuden mittari. Jos tästä lipsutaan pikkuhiljaa, voi olla että tulevaisuudessa entistä suurempi osa joudutaan erilaisten syiden takia keinosiementämään tai keisarileikkaamaan.

LUONNE

Ei jalostukseen: Koira on arka tai aggressiivinen.

Harkiten jalostukseen: Jos koira on keskittymiskyvytön, äänekäs, yliseksuaalinen tai ääniherkkä, ei jalostuskumppanilla saa olla samaa ongelmaa.

Suositus: Koira on MH-kuvattu, luonnetestattu tai sen luonne on muutoin osoitettu soveltuvaksi jalostukseen.

Peruste: Jalostuskoirien hyvä luonne on kasvatuksen perusta. Tollereissa on kautta aikojen ollut jonkun verran haastavuutta luonteissa. Arkuus ja aggressiivisuus ovat vahvasti periytyviä ja jos näitä asioita vähätellään, rodun luonne muuttuu vähitellen huonompaan suuntaan. Suositusten noudattaminen on erittäin tärkeää. Luonnetta kuvaavat testit ovat tärkeitä työkaluja jalostuskoirien luonteen objektiiviseen arviointiin. Näistä saa muodostettua hyödyllisiä tilastoja jalostuksen avuksi, kun koiria testataan tarpeeksi samoista suvuista.

RODUN GENEETTISEN MONIMUOTOISUUDEN TURVAAMINEN

Urosvalinta: Nartulle ei tule käyttää samaa urosta, mitä nartulle on aiemmin käytetty. Jalostukseen ei suositella kyseisen uroksen lähisukulaista taikka urosta, jota on käytetty nartun lähisukulaiselle.

Sukusiitosaste: Yhdistelmän sukusiitosaste kuudessa polvessa laskettuna ei saa ylittää 6,25 %. Sukulaisuusasteen on oltava mahdollisimman vähäinen.

Jälkeläismäärä: Nartulla saa olla korkeintaan kolme pentuetta

Peruste: Kaikki kasvattajat ovat samassa veneessä monimuotoisuuden kanssa. Kaikkien on myös osallistuttava sen ylläpitoon, sillä jos joku tekee lyhytkantoisia päätöksiä jalostusvalinnoissa, joutuvat muut kasvattajat painimaan näiden päätösten kanssa jatkossa. Monimuotoisuutta ei voi jälkikäteen lisätä, vaan edellisten sukupolvien kasvattajien valinnat ovat ainoa vaihtoehto joilla seuraavaa sukupolvea voi kasvattaa Jos monimuotoisuutta on hukattu aiemmin, ei sitä saa koskaan enää takaisin.

KÄYTTÖOMINAISUUDET

Suositus: Taipumuskokeen läpäisy tai toimivuus käytännön metsästyksessä

Peruste: Tolleri on noutava koira ja tämän pitäisi kaikkien kasvattajien sisäistää. Jos kasvattajat eivät pidä huolta koirien käyttöominaisuuksista millään tavalla, ne tulevat häviämään aikojen saatossa.

ULKOMUOTO

Vaatimus: Molemmilla jalostuskoirilla tulee olla yksi vähintään H:n arvoinen näyttelytulos vähintään 12 kk iässä tai Tollershown (tai vastaavan) X-luokassa sellainen arvostelu, jonka jalostustoimikunta tulkitsee vähintään samantasoiseksi.

Näyttelytulosta ei vaadita seuraavien koirien kohdalla:

• astutushetkellä vähintään 6-vuotiaalta, terveeksi PEVISA-tutkitulta urokselta, jolla ei vielä jälkeläisiä
• kaikilta, joilla on MH/LTE tai NOU1 suoritettuna

Peruste: Näyttelytulos H vaaditaan sen vuoksi, että jalostuskoira olisi edes joskus käynyt kodin ulkopuolella saamassa arvioinnin ulkopuoliselta henkilöltä. Tulos on toissijainen asia, kunhan koira muistuttaa rotuaan ja esim. antaa vieraan ihmisen tutkia sekä pystyy olemaan samassa tilassa muiden koirien kanssa.

Taipumuskoetulos, MH-luonnekuvaus ja luonnetesti (LT) ajavat saman asian eli antavat ulkopuolisen arvioinnin, joten näiltä koirilta ei näyttelytulosta vaadita. Nämä myös antavat huomattavasti enemmän informaatiota, kun näyttelytulos.

Toller Show x-luokan värivirheellisellä koiralla voi olla runsaasti annettavaa rodulle ja esim. buff-väriin löytyy geenitesti. Jalostusohjeissa on lause: ” X-luokan arvostelu, jonka jalostustoimikunta tulkitsee vähintään samantasoiseksi.”, jotta esim. purentavikaiset voidaan rajata pois.

Yli 6-vuotiaan uroksen (jolla ei ole vielä jälkeläisiä) kohdalla voidaan tehdä poikkeus, koska meillä on rodussa paljon kotikoiria, joita ei saada näyttelyyn, mutta koira voi olla silti potentiaalinen jalostuskoira. Nämä koirat voivat jäädä vain näyttelytulossäännön takia pois jalostuksesta. Tollereiden suurin terveysongelma on autoimmuunisairaudet ja nämä usein puhkeavat nuorella iällä. 6-vuotiaan koiran terveyttä on jo parempi arvioida.

IKÄ

Vaatimus: Alaikäraja astutushetkellä sekä uroksella että nartulla on 24 kuukautta.

Lisäksi yli 6-vuotiasta ensisynnyttäjää sekä yli 8-vuotiasta narttua ei suositella jalostukseen. Suosituksesta voidaan poiketa, jos toimikunnalle toimitetaan ennen astutusta annettu eläinlääkärintodistus, jonka mukaan narttu on terve ja hyväkuntoinen, eikä pennuttamisesta ole haittaa nartun terveydelle.

Peruste: Alaikäraja astutukselle on tollereille erittäin tärkeää, sillä rodussa esiintyy keskimääräistä enemmän nuorena puhkeavia sairauksia. Rajoituksella saadaan jalostuksesta pois niitä nuoria koiria, joita olisi ehkä jo käytetty jalostukseen ennen sairauden puhkeamista. Nartun alaikäraja suojaa sitä myös liian aikaiselta pennuttamiselta. Myös muut suositukset suojelevat narttua pennuttamisen liialliselta rasittavuudelta.

JÄLKELÄISNÄYTTÖ

Suositus uros: Ei enempää kuin kolme pentuetta, ennen kuin ensimmäiset Suomessa syntyneet pennut ovat yli puolitoistavuotiaita ja kaikista syntyneistä pennuista vähintään puolet on lonkkakuvattu, kyynärkuvattu ja silmätarkastettu.

Suositus narttu: Vähintään puolet aikaisemmista pennuista on oltava lonkkakuvattu, kyynärkuvattu ja silmätarkastettu.

Peruste: Jälkeläisnäyttö on ainoa, millä koiran jalostusarvoa voidaan mitata. Jos koiraa käytetään runsaasti jalostukseen lyhyen ajan sisällä ja se periyttääkin jotain sairautta poikkeuksellisen paljon, on vahinko jo tapahtunut, kun pentueita on jo useita. Nämä jälkeläiset vähentävät myöskin tulevaisuuden jalostusmateriaalia, sillä ne kuuluvat riskisukuun.

MUUTA

Kasvattajan tulee olla Novascotiannoutajat ry:n jäsen ja toimittava kasvatustyössään Suomen Kennelliiton ja Novascotiannoutajat ry:n yleisten toimintaperiaatteiden mukaisesti. Kasvattajan tulee olla allekirjoittanut SKL:n kasvattajasitoumus ja hänen tulee toimia SKL:n jalostusstrategian velvoittamalla tavalla.

Peruste: Novascotiannoutajat ry on yhdistys, joka on tollereiden ”etujärjestö”. Se pyrkii monin tavoin edistämään tollereiden terveyttä, hyvää luonnetta ja käyttöominaisuuksia, ulkonäköä unohtamatta. Yhdistyksen toimikunnat muodostuvat pitkäaikaisista harrastajista ja kasvattajista, joilla on pitkä kokemus rodusta. Kasvattajien on kannattavaa toimia yhdistyksen puitteissa, sillä yhteistyöllä on aina rakentava voima. Yhdistyksen sitoumuskasvattajatoiminta takaa myöskin tiettyä tasoa kasvattajien kasvatustyöstä muuten niin villissä ja kontrolloimattomassa koiranpentubisneksessä.